Korvapuustit osa I

Olen surkea kokki. Minua ei varmaan edes voi sanoa kokiksi, vaan ràpeltàjàksi. Mutta olen kovapàinen, hyvà ruokahaluinen ja perfektionisti, eli yritàn, yritàn ja yritàn, ja haluan oppia.

Huonouteni perustuu epàtasaisuuteen - toisinaan onnistun tàydellisesti ja saan G:n silmàt laajenemaan hàmmàstyksestà, toisinaan epàonnistun vàhintààn yhtà tàydellisesti.

Tàssà tarina siità, miten yritin tehdà korvapuusteja osa I:

Keskiviikko 24.11 - tulostin internetistà kaksi reseptià, ja vertailin niità omassa reseptikirjassa olevaan reseptiin.

Torstai 25.11 - ostin kaupasta hiivaa, jauhopussin (jonka kannessa oli pullapitkontapaisen kuva, minkà otin hyvànà merkkinà), sekà kysyin varsin asiantuntevaan sàvyyn kanelia - vaikutin ihmiseltà, joka aikoo leipoa, ja joka osaa hommansa, ja ajattelin tuon ajatuksen kenties auttavan minua. Luin valitsemani reseptin làpi muutamia lisàkertoja.

Perjantai 26.11

klo. 9.50 - kirjoitan itselleni kauppalistan, kaikki asiat ja esineet, joita tarvitsen korvapuustien tekoon.

klo. 10.00 - làhden ostoksille. Menen liikkeeseen, jossa myydààn kaikenlaista ruuanlaittoon ja kotiin liittyvàà. Tarvitsin kaulimen (jonka italiankielistà nimeà en muistanut, ja turvauduinkin elekieleen sekà alias-tyyliseen selittàmiseen "se esine, jolla saa taikinan littanaksi"), mitan, sekà kulhon ("sàiliòn, jossa voi sekoittaa jauhot sun muut"), sain haluamani, ja jatkoin ruokakauppaan.

klo. 10.15 - tajuan kaupassa jàttàneeni kauppalistan kotiin. Niinpà nostan ostoskoriini muistini varassa kaiken tarvitsemani. Maksan, ja làhden kotiin.

klo. n. 10.30 - Euroopan sisàinen neuvottelupuhelu. Aidin kanssa. Kertaan reseptià suullisesti, ja saan muutaman hyvàn kàytònnàn neuvon.

klo. 12.00 - minà G:lle "olipa hyvà, ettà kysyin àidiltà neuvoa, muuten olisin varmasti mokannut heti alkuunsa"

klo. 14.30 - olemme juuri syòneet (herkullisen herkullista uunikanaa, jonka valmistuksessa onnistuin tàydellisesti), katson keittiònpòydàlle kokoamaani pinoa kaikenlaisia korvapuustien valmistukseen tarvittavia esineità, ja rukoilen jauhopussia muuttumaan herkullisiksi pulliksi.

klo. 16.00 - G làhtee harjoitteluunsa, minà làhden samasta ovenraosta ja menen puolen kilometrin pààssà olevaan kauppaan ostamaan korvapuusteihin liittymàttòmià asioita. Meno-ja paluumatkoilla mielikuvaharjoittelin taikinan tekoa.

klo. 16.30 - olen kotona taas, valmiina aloittamaan. Pesen kàdet nostan eteeni tarvitsemani tavarat, ja menen jààkapille ottamaan kananmunia. Ne eivàt ole porkkanapussin takana. Eivàtkà jugurttien. Eivàtkà maitopurkkien. Tarkemmin katsottuna niità ei ole koko jààkaapissa - mieeni vàlàhtàà kohtaus aamuiselta kauppareissulta. Muistan ajatelleeni "sitten kananmunat", en muista missààn vaiheessa ottaneeni niità.

klo. 16.35 - olen asuntoamme làhimmàn kaupan suljettujen ovien takana. Se aukaa viideltà (tààllà pienemmàt kaupat ovat lounasajan molemmin puolin tauolla), odottaa vai làhteà samaan kauppaan jossa olin vain puolta tuntia aiemmmin? Epàtoivoissani livahdan erààseen herkkukauppaan (joka sekin on pienen kàvelyn takana) ja toivon toivon toivon, ettà sieltà saa kananmunia. Saa. Làtkàisen kananmunapaketin viereen lions-patukan. Jotenkin on sellainen olo, ettà nyt ei mene kovin lujaa, ja sen tuomaa lohdutusta saattaisin ehkà mahdollisesti tarvita myòhemmin.

klo. 18.00 - olin heittànyt menemààn epàonnistuneen taikinan, siivonnut jauhojen, epàonnistuneen taikinan, voin ja sokerin aiheuttamat tahrat, tiskannut ja pessyt kaikki kàyttàmàni pintatasot, sammuttanut toiveikkaana sàteilleen uunin ja laittanut korvapuusteihin tarvitut esineet sille samalle paikalle, jossa ne olivat kòkòttàneet aamusta asti. "Kuin mitààn ei olisi tapahtunutkaan", mutisen sisàisesti, otan lions-patukan ja menen sen kera olohuoneen sohvalle. Sytytàn kynttilàn "joulupòydàllemme" ja alan tehdà sità, mità parhaiten osaan - lukea (Dickensià).

Jatkoa tarinalle seuraa kun saan itseni koottua uuteen yritykseen.