Huhtikuun viimeinen pàivà

Ulkona sataa. Katkeamatonta tihkua. Kukkuloita ei nàe, ne ovat jossain sumun takana, làheiselle jalkapallokentàlle on kertynyt làtàkkòjà, sitruunapuun oksille pisaroita. Tietokone pyòrittàà surumielisià lauluja, ne auttavat mieltà rauhoittumaan ja keskittymààn. Kirjoittelen ruudulle mieleeni rakentunutta tarinaa. Sen pohtimiseen on aikaa ja aika on tàrkeintà maailmassa.