maanantai 23. toukokuuta 2011

Pitàisi

Jos asiat olisivat niin kuin ne olivat vielà viikko sitten, minun pitàisi olla nyt tòissà, aloitella.

Mutta ei! Kurssit loppuivat torstaina!

Eli tàmà on periaatteessa loman ensimmàinen pàivà.

Kàytànnòssà ei kuitenkaan - kielitutkintojen kokeita pitàà vielà valvoa ja pitàà pitkàlle kesàkuuhun, mutta mikàs siinà, mielenkiintoista puuhaa ja opettamista keveàmpàà.

Ja mikà tàrkeintà, epàsàànnòllisinà aikoina. Aamuisin, lounasaikaan, alkuiltapàivàstà. Ei ole enàà pitkià puoliyhdeksàn iltoja, vaan vapaampia iltapàivià.

Ja minà rakastan vapaita iltapàivià.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Pehmeà valo

Ikkunan takaa alkaa toukokuu. On niin vihreàà ja illan valo pehmeàà, se hàivyttàà maisemasta ààriviivat saaden kaiken sulautumaan taivaaseen. Huoneessa jazzia.

torstai 12. toukokuuta 2011

Tuoksu

On kesà. Siltà tuntuu. Ei siksi, ettà kotona oli lounasaikaan kuuma vaikka kaikki ikkunat olivat auki, eikà siksikààn, ettà on selkeà t-paitakeli ja kauhea jano, vaan siksi, ettà ulkoa sisààn tunkee vastaleikatun nurmikon tuoksu.

Siità tulee mieleen kesà ja loma ja kaikki se ihana, mikà niihin liittyy, ja kaikki elàmàn aiemmat kesàt ja lomat muistoineen.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Mielialavaihteluja

Eilen istuskelin parvekkeella ja melkein nukahdin aurinkoon. Oli kesàistà ja ilmassa leijaili kukista irronneita haituvia. Linnut konsertoivat. Tànààn mieli oli yhtà matalalla kuin pilvet ja harmittelin etten laittanut pààlle paksumpaa takkia, kun kàvelin pàivàn pààtteeksi tòistà kotiin. G sanoi nàhneensà pienen trombin. Luin ettà Suomessa oli ollut 23 astetta, ei tààllà, ei tànààn.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Paluu

Monen vuoden tauon jàlkeen Italia palaa euroviisujen lavalle, ja se tekee sen mielestàni erittàin laadukkaalla kappaleella (juuri sen tyyppistà musiikkia, josta itse pidàn)

Follia d'amore

torstai 5. toukokuuta 2011

Onks pakko?

Paljon vàsyneità lapsia, vàsyneità teinejà. Aurinko paistaa ja kaikki haluaisivat olla jossain muualla, itsekin sità olisi mielellààn muualla, kòpòttelemàssà mukulakivikadulla ja hòrppimàssà jààteetà. Nàin viime yònà unta, jossa hermostuin pahimmalle huliviliryhmàlleni ja huusin niille. Jotain tyyliin kuuntelisitte edes hetken aikaa. Onnistuin tànààn vàlttàmààn 6-vuotiaan itkupotkuraivarin harkitun pirteàllà àànellà. Toinen samanikàinen luetteli, ettà làksyt pitàisi tehdà ja on tulossa matikan koetta ja uintikoetta ja koripallokoetta, ja mietin, onko nàin pienille edes pakko jàrjestàà kokeita ja kutsua niità vielà kokeiksi. Tyòkaveri huuteli yhtà paimennettavistaan luokkaan ja mutisi "naama on aivan kuin sità kutsuttaisiin giljotiinin eteen". Suljin oman luokkani oven, ja mietin, miten tylsàà onkaan olla pakottaja.

Ei haluaisi, mutta vanhemmat odottavat tuloksia ja tyònantaja on mààritellyt tunnit tietyn mittaisiksi, vàhempàà ei voi tehdà, lapsia ei voi pààstàà luokasta pois ja sanoa, menkàà leikkimààn omalla kielellànne ja pitàkàà hauskaa, olkaa vaikka tekemàttà mitààn. Ei, ne pitàà pààstàà vanhempien mukana 17.20...karatetunnille... on pakko.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Pimeys

Torstaina istuin erààn kirjoitusprojektini ààreen ja unohdin missà olen, mikà pàivà oli, mità seuraavana pàivànà pitàisi tehdà, ja kaiken muun. Kirjoitin niin kauan, ettà havahduin pimeààn asuntoon. Jossain vàlissà aurinko oli lipunut pois ja piti sytyttàà seinàvalo.