Canal Grande

Vesibussimme lipui Canal grandea pitkin. Julkisten rakennusten lipputangoissa liehuivat kaupunkia symboloivaa leijonaa kantavat liput. Jokaisen mutkan takaa paljastui uusi rivi vanhoja rakennuksia, joiden ikkunat, ovet ja kattotiilit kuiskuttelivat ilmoille tarinoitaan. Ne vuoroin sulautuivat pilviseen taivaaseen, vuoroin erottuivat sità vasten. Kuin keskellà teatterilavastusta, niin epàtodelliselta uusi ympàristòni vaikutti. En tiennyt, miten olisin reagoinut nàkemààni, joten en sanonut mitààn. Annoin kanaalin aaltojen puhua.