Tànà aamuna, siinà tunti ennen heràtyskellon pirahtamista havahduin hetkeksi. Ymmàrsin hyvin nopeasti, ettà ulkona satoi. Ropina peitti alleen kaikki muut àànet, jopa keittiòn àànekkààn jààkaapin. Sateessa oli voimakkuudestaan huolimatta jotain rauhoittavaa - se antoi minulle perustellun syyn kaivautua entistà syvemmàlle peiton alle. Mità àànekkààmmin ikkunat helisivàt, sità enemmàn tunsin olevani yhtà patjan kanssa. Pààni tuntui suorastaan uppoavan tyynyyn. Kàànsin kylkeà autuaasti - ehkà viimein tulee kylmà.
(no ei - tànààn oli taas paria viime pàivàà làmpimàmpàà, pidin kaikki oppitunnit t-paidassa!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti