Ihana sunnuntai

Tànà aamuna pààtin olla taistelematta pehmeààkin upottavampaa sànkyàmme vastaan (niin kuin tyòaamuina on pakko), ja hain keskeneràisen kirjani peittojen alle sen sijaan, ettà olisin mennyt lukemaan sità olohuoneen sohvalle.



Kirja sopii aiheensa (hidas oleminen ja elàmà) puolesta tàydellisesti tàllàisiin vapaapàiviin ja sen inspiroimana keitin kupin teetà ja sòin kaksi jugurttikeksià - kaikessa rauhassa.

Làhdimme G:n kanssa kàymààn luomumarkkinoilla, joita pidetààn joka sunnuntai kaupungin pààaukiolla, ja ostimme sieltà viikon salaatit, pààrynàt ja tàllà kertaa mukaan tarttui myòs fenkolia. Istahdimme sitten kasseinemme lempikahvilamme terassille nopeille aperitiiveille. Lumouduimme suloisesta bichon frisestà, jonka omistaja valitsi sunnuntaileivoksia, ja kommentoimme suomeksi àitià, joka oli pukenut tyttàrensà itsensà kanssa tàsmàlleen samanlaisiin vaatteisiin - trenssitakkiin ja saappaisiin.

Kun kàvelymme lopuksi avasimme asuinrakennuksemme alaoven, alkoi sataa. Hyvà. Jos olisimme ottaneet sateenvarjon mukaan, olisimme tehneet sen turhaan.