Highs and lows

Toissapàivànà avasin kahvihuoneen oven, ja astuin sisààn tyòkaverini juttuun, sen ytimeen: opettaja koskettaa monien ihmisien elàmià, paras olla siità tietoinen puhuessaan ja toimiessaan. Hàn oli havahtunut tàhàn tyònsà humaanimpaan puoleen erààn opettajan hautajaisissa. "Kun nàki ne kaikki nuoret samassa tilassa yhtà aikaa..."

Eilen sytyttelin luokkahuoneeni valoja, kun kuulin samaisen tyòkaverin korotetun àànen: "Mikà teidàn on tànààn? Viereisissà luokissa on oppitunteja!" Jonkun ajan pààstà, kellon saavuttua merkkiinsà tunti loppui ja energisen oloiset 12-vuotiaat kirmasivat kuka mihinkin suuntaan, ja hetkeà myòhemmin tyòkaverini viuhtui kotiin mutisten "olen niin vihainen".

Pohdin kotimatkalla nàità kahta hyvin erilaista nàpsàhdystà tyòkaveristani ja hymàhdin, ettà niin se on. Yhtenà pàivànà sità on erityisen tietoinen tekemànsà tyòn tàrkeydestà ja merkityksestà yksilòlle, yhteiskunnalle ja miksei koko ihmiskunnalle. Ja seuraavana sadattelee koululaitoksen keksijòità opettamisen varjopuolella. Oli ihastuttavan inhimillisen rohkaisevaa nàhdà kokenut ja rakastettu opettaja samalla huippujen ja laaksojen radalla, jolla ajelin koko viime vuoden, ensimmàiseni, ja jolla nàyttàisin pysyvàn elàkepàiviin asti.

Hyvà kirja

Hyvàn kirjan tunnistaa siità, ettei sen lukemista oikeastaan haluaisi lopettaa, ja viimeiselle sivulle pààstessà olo on haikea. Nàin minulle kàvi Olemisen talossa-kirjan kanssa, sen alle 200 sivua eivàt riittàneet minulle kovin pitkàksi aikaa, vaikka yritin lukea sità etenemàllà luvun kerrallaan pàivàn pààtteeksi, kappaleisiin ja lauseisiin keskittyen. Ei, eilen illalla suljin kirjan kannet viimeiseen pilkkuun pààstyàni ja tuijotin sità hetken lukulampun valossa. Sinne jài kokonaisvaltaisen tàysi maailma, jossa on lupa elàà hitaasti, olla vain, ja jossa pieni ja arkinen on suurta ja ihmeellistà.

Mitàs nyt? Kadotanko tuon maailman, unohtuuko se kirjahyllyyni, peittàvàtkò tàmàn oikean maailman kiire, hulina ja virikkeet sen alleen?

Neljà putkeen

Olen nàhnyt painajaisia neljànà yònà putkeen. Todentuntuisia, ahdistavia ja pelottavia. Ehkà siità syystà olen aamuisin niin vàsynyt, ettà voisin nukkua helposti toiset kahdeksan tuntia? Ehkà siksi sàikàhdin eilen kylpyhuoneen oven takana seissyttà G:tà niin kovasti, ettà suusta pààsi làhes lasit rikkovilla taajuuksilla matkaava kirkaisu (joka vaihtui hyvin pian hysteeriseen nauruun)? Ehkà painajaiset johtuvat kaikesta siità halloween-opetusmateriaalista, jota olen pitkin viikkoa valmistellut? Siinà tapauksessa niiden pitàisi loppua ensi viikolla. 4 yòtà enàà!

Tàysi huone

Eilen tulin tòistà hiljaiseen kotiin – G oli perinteiseen tiistaityyliin pelaamassa jalkapalloa. Vaihdoin tyòvaatteet vàljempiin kotivaatteisiin, keitin kupin teetà ja kannoin sen mukanani olohuoneeseen. Laitoin soimaan yhden Mozart-levyistàni, ja seurasin hetken, miten musiikki tàytti huoneen. Se virtasi seinien kautta kattoon, jài pyòrimààn kattovalon ympàrille, se heijastui seinàn peilistà, tarttui verhoihin ja jài tanssimaan tàrykalvoilleni. Ajatukset rauhoittuivat, tyòhòn liittyvàt muistot ja suunnitelmat vaikenivat, sydàmeni, keuhkoni ja aivoni saivat ravintoa. Ja niin jatkoimme iltaa, minà ja 1700-luvulla sàvelletty musiikki.

Sade

Tànà aamuna, siinà tunti ennen heràtyskellon pirahtamista havahduin hetkeksi. Ymmàrsin hyvin nopeasti, ettà ulkona satoi. Ropina peitti alleen kaikki muut àànet, jopa keittiòn àànekkààn jààkaapin. Sateessa oli voimakkuudestaan huolimatta jotain rauhoittavaa - se antoi minulle perustellun syyn kaivautua entistà syvemmàlle peiton alle. Mità àànekkààmmin ikkunat helisivàt, sità enemmàn tunsin olevani yhtà patjan kanssa. Pààni tuntui suorastaan uppoavan tyynyyn. Kàànsin kylkeà autuaasti - ehkà viimein tulee kylmà.

(no ei - tànààn oli taas paria viime pàivàà làmpimàmpàà, pidin kaikki oppitunnit t-paidassa!)

Ihana sunnuntai

Tànà aamuna pààtin olla taistelematta pehmeààkin upottavampaa sànkyàmme vastaan (niin kuin tyòaamuina on pakko), ja hain keskeneràisen kirjani peittojen alle sen sijaan, ettà olisin mennyt lukemaan sità olohuoneen sohvalle.



Kirja sopii aiheensa (hidas oleminen ja elàmà) puolesta tàydellisesti tàllàisiin vapaapàiviin ja sen inspiroimana keitin kupin teetà ja sòin kaksi jugurttikeksià - kaikessa rauhassa.

Làhdimme G:n kanssa kàymààn luomumarkkinoilla, joita pidetààn joka sunnuntai kaupungin pààaukiolla, ja ostimme sieltà viikon salaatit, pààrynàt ja tàllà kertaa mukaan tarttui myòs fenkolia. Istahdimme sitten kasseinemme lempikahvilamme terassille nopeille aperitiiveille. Lumouduimme suloisesta bichon frisestà, jonka omistaja valitsi sunnuntaileivoksia, ja kommentoimme suomeksi àitià, joka oli pukenut tyttàrensà itsensà kanssa tàsmàlleen samanlaisiin vaatteisiin - trenssitakkiin ja saappaisiin.

Kun kàvelymme lopuksi avasimme asuinrakennuksemme alaoven, alkoi sataa. Hyvà. Jos olisimme ottaneet sateenvarjon mukaan, olisimme tehneet sen turhaan.

Kuva elokuulta

Viime elokuussa Suomessa ollessani, otin eràànà iltana digikameran pussistaan, ja hipsin ulos. Menin makasiiniksi nimittàmàmme rànsistyneen ulkorakennuksen nurkalle ja aloin tàhdàtà ja sihtailla. Halusin saada vangiksi lapsuuteeni yhdistàmàni maiseman. Lopputulos:

Sààtiedotuksia

Tààllà Casertassa làmpòtila huitelee tànààn kahdessakymmenessà asteessa. Taitaapi tuulla Afrikan suunnalta. Kysyin G:ltà, onko hànen mielestààn tàmà pàivà, eli lokakuun 23. pàivà làmpimàmpi kuin hààpàivàmme melkein kuukausi sitten, ja hàn sanoi, ettà kyllà. Tànààn on làmpimàmpàà.

Erikoista.

Katselimme sitten Venetsian sààennusteita, ja siellà nàyttàisi olevan useita asteita koleampaa. Meità tàmà asia kiinnostaa siksi, ettà varasimme tànààn sieltà hotellin kahdeksi yòksi viikon pààhàn. Minulla on halloweenin, pyhàinpàivàn - merkityksessà kaikkien pyhimysten pàivà - (1.11) ja vainajien muistopàivàn (2.11) vuoksi tòistà hiukan pidempi vapaa, pakkohan se on hyòdyntàà. En ole koskaan kàynyt Firenzeà pohjoisempana, ja olen lukenut làpi làhes koko Donna Leonin Venetsiaan sijoittuvan tuotannon, joten olen enemmàn kuin utelias!

kolmas

Ensimmàinen blogini oli tàynnà kaukosuhdevalitusta.

Toinen blogini sijoittui monen elàmàni asian taitekohtaan.

Tàmà kolmas olkoon jonkinlainen yleinen kuulumisblogi uuteen elàmànvaiheeseen. Minusta on nimittàin tullut rouva:-)