lauantai 29. tammikuuta 2011

Se siità

Tàlle illalle oltiin kaavailtu tyòkavereiden kanssa illallista kera toisten puoliskojen. Yhden tyòkaverin mies on kokkina erààssà pikkuravintolassa maaseudulla, ja sinne teimme varauksen n. 20 hengelle, mies suunnitteli meille spesiaalimenuun. Noh, torstaina alkoi kàydà selvàksi, ettà G:stà ei ole sinne làhtijàksi, kun maanantai-iltana alkanut kuumeilu ei edelleenkààn ollut mennyt pois, ja eilen tauti todettiin keuhkoputkentulehdukseksi ja iltaan mennessà kuume oli itsepintaisesti kivunnut takaisin 38 asteen pintaan. Kun sitten ilmoitin, ettà me emme pààse tulemaan (ei huvita mennà yksin tilaisuuteen, jonka ideana on mennà sinne pariskunnittain ja/tai perheittàin eikà huvita jàttàà G:tà potemaan tautiaan yksin), sain kuulla, ettà kaksi muutakin tyòkaveria on joutunut perumaan samanlaisista syistà.

20 hengen pòytàvaraus on siis kutistunut 10 henkeen. Ei hyvà juttu, mutta minkàs sille mahtaa.

Joulukuussa meiltà meni teatterireissu sivu suun minun kuumeiluni takia...toivottavasti tàstà ei ole tulossa tapaa...

Eli, ei monen ruokalajin illallista tànààn, jààn sen sijaan pitàmààn huolta pikkupotilaastani

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Illuusio?

En tiedà, onko tuntoihin luottamista, mutta tàllà viikolla en ole aistinut niin selvàà eroa arjen ja viikonlopun vàlillà - kàytànnòssà perjantai-iltana ei ollut voittajafiilis samaan tapaan kuin yleensà ja nyt en kieriskele sunnuntai-illan angstin kourissa, ajatus huomisesta tyòpàivàstà ei ole ollenkaan hullumpi.

Onkohan arjensietokykyni kasvanut?

Viimeinkin.

Vai onko kyseessà jonkinlainen illuusio?

Huomisaamu tuonee vastauksen kysymykseeni.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Paluu ruotuun

Olen tààllà taas - tàssà vàlissà olen ollut netittòmànà vàliin tietokoneettomana, Suomessa ja kiireisenà, joten blogi on jàànyt tàysin huomiota vaille, mutta, palatakseni aloituslauseeseen, olen tààllà taas:-)