perjantai 28. lokakuuta 2011

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Suomen opiskelua

Minà ja G tànààn:

Minà: "Anna mulle sininen marianne"
G: "Miksi sininen marianne eikà sinisià marianneja?"
Minà: "No kun haluan yhden. Sininen marianne. Sinisià marianneja tarkoittaa, ettà monta"
G: "Ai niin joo"
Minà: "Ja sitten, jos sanon, ettà anna mulle kolme sinistà mariannea, huomaatko, numeron kanssa yksikòn partitiivi"
G: "Joo."
Minà: "Niin, anna mulle sininen marianne"
G: "Joo, mà ymmàrsin jo."
Minà: "Ei kun oikeasti, anna mulle sininen marianne!"

Taustana sen verran, ettà olemme kuukauden pàivàt opiskelleet suomen kielioppia - G on tàhàn asti puhunut suomea improvisaatiopohjalta - ja olemme alkaneet puhua sità arjessa enenevissà mààrin. Jos G:n aivot kestàvàt, hàn vastaa suomeksi, jos eivàt, hàn puhuu minulle italiaa ja minà takaisin suomea. Yllàttàvàn nopeasti tàhàn jàrjestelyyn on tottunut!

Tylsàà

Oli tylsà ilta, puurtamista, oikea kielioppitehtàvien esterata juostavana - ai mutta hei, minàhàn illan suunnittelin!

Opettajan itsensà viihtyminen ja tylsistyminen toimivat hyvànà mittarina suunnitelmien toimivuudesta ja mielekkyydestà. Kun itsellà on tylsàà, peili pitàà kohottaa omien kasvojen eteen - nòyràsti.

Mutta samalla armeliaasti. Ensimmàiseltà tunnilta oppilaani làhtivàt kuitenkin lopulta surkutellen, ettà nyt tulee kahden viikon tauko (Halloweenit sun muut), toiselle ryhmàlle annoin mielenkiintoisen kotitehtàvàn ja lopputunnin kertauksessa kaiken vallan, ja kolmannen ryhmàn kanssa vihdoin ja viimein dot ja doesit alkoivat loksahdella paikoilleen.

Polviin asti

Tekstitelevisiossa luki, ettà Liguria ja Toscana ovat huonon sààn johdosta "polvillaan", voin suoran kàden kokemuksesta sanoa, ettà tààllà hiukan etelàmpànà huonoa sààtà on polviin asti - sen verran kastuin, kun kàvelin (kahlasin) tòistà kotiin keskipàivàn aikaan.

Housut kuivumaan, sukat kuivumaan kengistà puhumattakaan, làmpimàt kotivaatteet pààlle, ja teevesi tulelle. Eikò se tàstà ja pààasia, etteivàt koulukirjat kastuneet!

torstai 20. lokakuuta 2011

Pienet kynttilàt torstai-illassa

Klassista CD-soittimessa, kuppi teetà, kaksi mantelikeksià lautasella ja pienià kynttilòità edessà pòydàllà, muuten pimeà asunto. Muuta ei tyòpàivàstà (=àànekkàistà lapsista) toipumiseen tarvita.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kuin de Montaigne

Katsottiin sunnuntaina dokumentti ranskalaisesta filosofista, Michel de Montaignesta, ja pakko sanoa, ettà olisi ihana elàà kuin hàn: De Montaigne vietti filosofiuransa aikana pàivànsà maaseutulinnansa tornissa kirjojen ympàròimànà kirjoittaen ja pohtien. Jàlkimmàiselle puuhalle oli huoneessa varattu runsaasti tilaa; ajattelu vaati liikkumista, ja siltà varalta, ettà sekààn ei auttanut De Montaigne oli kirjoituttanut huoneen kattoon viisaita lausahduksia, joita silmàilemàllà aivonystyròità saattoi patistella.

Sain myòs huomata olevani kuin De Montaigne - ainakin mità tulee nukkumistapoihin. De Montaigne oli mààrànnyt, ettà linnan kelloja oli soitettava keskellà yòtà, niin ettà hàn saattoi heràtà ja nautiskella sitten uudestaan nukahtamisen tunteesta. Minunkin mielestàni se on yksi pàivàn parhaita hetkià, ja jos nukun yòn herààmàttà missààn vaiheessa kertaakaan, herààn huonotuulisena.

Ehkà tuo ei kuitenkaan riità tekemààn minusta filosofia, joten pitàydyn opettamisessa...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Aikataulut

Aamulla ryntàilin ympàri asuntoa laitankaikenpaikalleenmyòhemmin-periaatteella, jàttàen jàlkeeni pienià sekamelskakasoja, ja aamutunneiltani kotiuduttuani aloin kiiruhtaa huomisen tuntien suunnittelua. Jostain kumman syystà halusin saada ne valmiiksi ennen kello yhtà. Miksi juuri ennen kello yhtà eikà vaikka varttia yli yksi, en tiedà. Sitàkààn en tiedà, miksi en voinut aamulla liikuskella rauhallisemmin, kaikki oli valmiiksi mietitty ja tavarat helposti lòydettàvissà paikoiltaan, ja aikaakin oli sen verran, ettà ehdin tòihin melkein vartin ennen sovittua aikaa (ja oppilaat tulivat 5 minuuttia myòhàssà).

Sisàllàni asunee jonkinlainen sairas hoputtaja, joka uskottelee, ettà aika kipittàà jossain edellà, kellottaa ja aikatauluttaa kaikki tekemiseni ja nauttii siità, ettà saa luotua mieleeni ahdistuneisuuden ilmapiirin.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Apila

Suomesta heinàkuussa ostamani kirjan vàlistà tipahti syliini littana, kuivunut apila. Muistutus siità, millaista on kun on kesà ja puutarha.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ajanpysàyttàjàmummo

Mummo esitti myyjàlle pitkià vastauksia vaativia kysymyksià tulostimista, kun astuin sisààn kopiointiliikkeeseen; aloin vàlittòmàsti epàillà, ehdinkò tòihin. Mummo kààntyi puoleeni ja kysyi, onko minulla paljon asiaa, ja antoi keskeyttàà hetkeksi, kun sanoin, ettà ei, pari kopiota vain. Kiittelin. Mummo sanoi, ettà kun kaikenlaista nykyààn itse kullakin, kyllà sen ymmàrtàà. Sanoin, ettà juu, itse kukin juoksee sinne tànne. Mummo siihen, ettà vàhemmàn meidàn kaikkien pitàisi juosta niin ehtisimme nauttia elàmàstà. Kun kàànnyin kadunkulmasta kohti koulua, ei enàà ollut kiire.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tuulee

Ulkona tuulee! Ja hetki sitten satoi! Taivas on tàynnà pilvià, aurinkoa ei missààn! Laitoin jalkaan villasukat! Ja harteille shaalin! Vihdoinkin, vihdoinkin vihdoinkin!

(Taustana sen verran, ettà minulla on takana Suomen kuumin heinàkuu 25 vuoteen, sààtiedotusten mukaan noches tropicales eli trooppiset yòt Espanjassa elokuussa, Italian ennàtyskuuma syyskuu ja melkoisen làmmin lokakuun alku)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Pilates

Ollaan ajateltu tyòkavereiden kanssa mennà pilatestunneille, mutta oli pakko todeta tànààn, ettà sellaiset on turhia - tarvitsee vain pitàà tunti innokkaille lapsille, siinà saa riittàvàsti kuntoilua!

Teacher..!
Teacher..!
Teacher..!
Teacher..!
Yhtà aikaa ja eripuolilta luokkaa, koko ajan!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Paljon lisàà aikaa

Sateliittitelevision nauhoittava boksi alkoi jumittaa ja se piti lopulta vaihtaa. Siinà meni kymmenisen jaksoa Law & Orderia, monta dokumenttia, jotka meidàn on ollut tarkoitus katsoa jo pidemmàn aikaa sekà matkaohjelma Japanista, jota me ei oltu vielà katsottu loppuun.

En osaa edes arvioida, miten monta tuntia tuossa vapautui aikaa meidàn kàyttòòn. Mitàhàn sillà tekisi?