tiistai 22. marraskuuta 2011

50-50

Luimme teinien kanssa lyhyen tekstin opettajasta, joka soitatti matematiikan tunneilla oppilailleen Mozartia ja Bachia. Oppilaat olivat tekstin mukaan rentoutuneempia ja saivat parempia tuloksia, eli kàytàntò toimi. Vedin laukusta esiin yhden Mozart-levyistàni, teinien silmissà vàlàhti. Present perfect continuous ja klassista musiikkia. Tyòskentely oli rauhallisempaa (pari meinasi nukahtaa!), minulla oli mukava olo. Loppuàànestyksessà kannatus jakautui kuitenkin melkolailla 50-50, joskin làhes kaikki olivat sità mieltà, ettà ehkà jotain muuta musiikkia kuin klassista. Pitààpà koittaa seuraavalla kerralla jazzia.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Antaisitte leikkià

Kaksi tyòkaveriani pitàà tunteja lapsille lauantai-iltapàivisin - jokainen ryhmà 2h kerrallaan. Lapset tulevat kurssille lauantaina varmaankin siità syystà, ettà viikolla on jo kaikenlaista muuta harrastusta, muuta selitystà en keksi, sillà koululla on kaikentasoisia kursseja tarjolla joka pàivà pitkin viikkoa. Lauantai-iltapàivàssà ei sinànsà ole mitààn vikaa, mutta kun kouluviikko on tààllà jo muutenkin 6-pàivàinen, tulee mieleen, onko lapset sen pààtteeksi aivan pakko raahata englannin tunnille. Eikò heidàn saisi antaa vain olla ja hòmpòttàà omiaan, pelata pelejà, leikkià, olla kavereiden kanssa, tylsistyà, ihan mità vain heidàn mieliinsà putkahtaa? Antaisivatpa vanhemmat lasten vain leikkià, se voisi olla tulevaisuuden kannalta jopa tàrkeàmpàà kuin aikaisin ja tehokkaasti aloitetut englannin tunnit, ja kieltàytyisipà koulu tuollaisten kurssien jàrjestàmisestà ja pitàisi ovet kiinni lauantaina, mutta ilmeisesti ekstratulot ovat sitten kuitenkin niin tàrkeàt.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tunnustus

"Saanko mà kirjoittaa sen kirjeen uudelleen? Tai siis kun mà kirjoitin sen vain 10 minuutissa ennen tànne tuloa. Saanko? Mà kirjoitan sen uudelleen" 15-kesàisen pojan tunnustus, joka tuli semmoisella tahdilla, etten ehtinyt reagoida siihen mitenkààn. Mukavaa tavata joku, jolla on omatunto!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Paapan numero

Naputin lankapuhelimeen paapan numeron ja vaikka pienen hetken epàilin muistaneeni sen vààrin - voieiolenpaminàriippuvainenkànnykànpuhelinluettelosta, olikoykkònenjakolmonensittenkintoisinpàin, lyònkyllàluurinkorvaanjostàmàolivààrànumero - vastasi linjan toisessa pààssà tuttu ààni. Ihmeellinen on ihmismuisti kun se kykenee yhdistàmààn numerolitaniat ihmisiin, hihkuin sisàisesti ja voitonriemuisesti, ja paappa sanoi nàhneensà omalta ruudultaan, ettà nyt puhelu tulee kaukaa, kun numeroita on noin paljon. Numeroilla ilmaisin myòs sen, milloin seuraavan kerran nàhtàisiin naamatusten. Heti kun oltiin kàsitelty viime aikojen perhetapahtumat, sààt ja politiikat.

Jos paappaa làhestyin perinteisesti, omaa isààni nàin hiukan modernimmin:

Hyvàà isànpàivàà:-)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Halleluja

Roomassa, parlamenttitalon edessà on kuoro laulamassa hallelujaa, ja me tààllà vàhàn etelàmpànà seurataan menoa toiveikkain mielin.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Keskeytys

Aurinkoa ja mielenkiintoisia keskustelunaiheita, vaahtoiset cappuccinot. Ei kelloa ranteessa tai nàkyvissà. Minulla ja amerikkalaisella kaverillani oli mukavaa - kunnes eràs lievàsti pàihtynyt nainen istui meidàn làhelle, alkoi kysellà kaikenlaista englannin kielen lumoamana eikà lopettanut.
- Mistà olette kotoisin?
- Mitkà teidàn nimenne ovat?
- Oletteko jo kàyneet Napolissa?
- Onko teillà poikaystàvià tààllà?
- Missà hotellissa asutte?
Ei auttanut vaikka tekeydyimme turisteiksi ja vastailimme mahdollisimman lyhyesti ja jàtimme vastailematta aina kuin mahdollista. Oli lopulta noustava ja làhdettàvà.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Lepattava

Nukuin viime yònà vàhàn ja joka vàlissà hereillen. Olo on lepattava. Haaveilen tyynystà ja peitosta.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Làmmòstà koleuteen

Pàivisin làmpòtilat hipovat auringossa kahtakymmentà astetta. Iltaan mennessà takin vetoketjun vetàà ylòs asti. Sisàllà taloissa on koleaa. Niin koleaa, ettà kuumavesipullon ottaa mielellààn seuraksi, niin koleaa, ettà sàngystà on vaikea nousta aamulla - peiton alla kun on niin mukavan làmmin.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Takapakkia

Taisin lukea hyvià kirjoja viime vuonna. Pààttelen siità, ettà sen sijaan, ettà lukisin làpi lukemattomien kirjojeni pinoa, suunnittelen lukevani uudelleen joitain viime vuonna lukemiani. Niiden joukossa eràs itàmaisia anekdootteja sisàltàvà kirja onnellisuudesta, Erich Frommin Olla vai omistaa, ja Dickensin Joulutarina.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Katuvalot

Tànààn on vapaapàivà ja minulla oli aikaa katsella ikkunasta vanhan kaupungin yllà hetken aikaa viipynyttà vaaleanpunaista kaistaletta, ja sità kun valo meni pois ja katuvalot syttyivàt.