Intialaisessa ravintolassa

Teen inkivààri
ja eksoottinen sisustus
kielellà
on hyvà lopettaa ilta
ja illallinen,
kokonainen pàivà

Ei lihaa

Eilen Italiassa juhlittiin karnevaalia. Syòtiin tàllàisià herkkuja:




Ja tànààn aloitetaan paaston aika, eli valmistautuminen pààsiàiseen. Minàkin (luterilaisena) ajattelin noudattaa kieltoa, joka koskee lihan ja kalan syòmistà. Niistà tàytyy pidàttàytyà (ainakin) tànààn ja pitkànàperjantaina.

Tànà vuonna tunnen tarvitsevani pààsiàistà, kevàttà ja valoisampia iltoja. On ihanaa kun kuuden jàlkeen ulkona nàkee vielà ihan hyvin - ja pian siirretààn kelloja! Jee jee.

Fast food

Katsottiin G:n kanssa toissa pàivànà dokumentti nimeltà Fast food generation. Oletettiin sen laittavan pikaruokalat ja pikaruuan kriittisen suurennuslasin alle, mutta vielà mità. Ohjelman tarkoitus taisi olla mainostaa màkkàrià ja kumppaneita - nàyttàà meille, miten hampurilaisia ja ranskalaisia tehdààn, ja miten niistà kehitellààn parempia ja miten tuotekontrolli pelaa ja niin edelleen. Hampurilaisen suuri suosio on kuulemma siinà, ettà ranskalaisilla hòystettynà se on "complete meal". Muutama asia jài vaivaamaan.

Yksi - on surullista, ettà ruuasta kàytetààn sanaa "tuote".

Kaksi - miksi suunnitella hampurilaisia, jotka on helppo syòdà autossa, vaikka samalla kun ajaa?

Kolme - "Tàstà pussista on helppo syòdà"

Neljà - eràs pikaruokaketju oli keskittànyt autoluukkupalvelut siten, ettà autosta tilausta ei tehdà ihmiselle, vaan pylvààn kautta puhelimitse/internetitse jonkun kanssa, joka saattaa olla eri kaupungissa. Tàmà siksi, ettà palvelu nopeutuisi ja voitot moninkertaistuisivat. Koko homman suunnittelija myònsi, ettà ongelmia on silloin kun internet ei toimi. No kidding.

Dokumenttia katsellessani, ajatuksiani kuunnellessani ja reaktioitani seuratessani tajusin, ettà ruokamielessà olen tainnut alkaa italialaistua. Ruuasta on tullut minullekin jotain, josta pitàà nauttia, ja mahdollisimman hitaasti. Erityisesti sunnuntaina. Niin kuin tànààn. Juhlistamme appivanhempieni kanssa heidàn paluutaan Italiaan pitkàltà matkalta ja ruokalistalla on uunipastaa, lihamureketta, pakollinen hedelmàkierros ja jàlkiruoka. Eikà onneksi pussista syòtynà!

Se siità

Tàlle illalle oltiin kaavailtu tyòkavereiden kanssa illallista kera toisten puoliskojen. Yhden tyòkaverin mies on kokkina erààssà pikkuravintolassa maaseudulla, ja sinne teimme varauksen n. 20 hengelle, mies suunnitteli meille spesiaalimenuun. Noh, torstaina alkoi kàydà selvàksi, ettà G:stà ei ole sinne làhtijàksi, kun maanantai-iltana alkanut kuumeilu ei edelleenkààn ollut mennyt pois, ja eilen tauti todettiin keuhkoputkentulehdukseksi ja iltaan mennessà kuume oli itsepintaisesti kivunnut takaisin 38 asteen pintaan. Kun sitten ilmoitin, ettà me emme pààse tulemaan (ei huvita mennà yksin tilaisuuteen, jonka ideana on mennà sinne pariskunnittain ja/tai perheittàin eikà huvita jàttàà G:tà potemaan tautiaan yksin), sain kuulla, ettà kaksi muutakin tyòkaveria on joutunut perumaan samanlaisista syistà.

20 hengen pòytàvaraus on siis kutistunut 10 henkeen. Ei hyvà juttu, mutta minkàs sille mahtaa.

Joulukuussa meiltà meni teatterireissu sivu suun minun kuumeiluni takia...toivottavasti tàstà ei ole tulossa tapaa...

Eli, ei monen ruokalajin illallista tànààn, jààn sen sijaan pitàmààn huolta pikkupotilaastani

Korvapuustit osa I

Olen surkea kokki. Minua ei varmaan edes voi sanoa kokiksi, vaan ràpeltàjàksi. Mutta olen kovapàinen, hyvà ruokahaluinen ja perfektionisti, eli yritàn, yritàn ja yritàn, ja haluan oppia.

Huonouteni perustuu epàtasaisuuteen - toisinaan onnistun tàydellisesti ja saan G:n silmàt laajenemaan hàmmàstyksestà, toisinaan epàonnistun vàhintààn yhtà tàydellisesti.

Tàssà tarina siità, miten yritin tehdà korvapuusteja osa I:

Keskiviikko 24.11 - tulostin internetistà kaksi reseptià, ja vertailin niità omassa reseptikirjassa olevaan reseptiin.

Torstai 25.11 - ostin kaupasta hiivaa, jauhopussin (jonka kannessa oli pullapitkontapaisen kuva, minkà otin hyvànà merkkinà), sekà kysyin varsin asiantuntevaan sàvyyn kanelia - vaikutin ihmiseltà, joka aikoo leipoa, ja joka osaa hommansa, ja ajattelin tuon ajatuksen kenties auttavan minua. Luin valitsemani reseptin làpi muutamia lisàkertoja.

Perjantai 26.11

klo. 9.50 - kirjoitan itselleni kauppalistan, kaikki asiat ja esineet, joita tarvitsen korvapuustien tekoon.

klo. 10.00 - làhden ostoksille. Menen liikkeeseen, jossa myydààn kaikenlaista ruuanlaittoon ja kotiin liittyvàà. Tarvitsin kaulimen (jonka italiankielistà nimeà en muistanut, ja turvauduinkin elekieleen sekà alias-tyyliseen selittàmiseen "se esine, jolla saa taikinan littanaksi"), mitan, sekà kulhon ("sàiliòn, jossa voi sekoittaa jauhot sun muut"), sain haluamani, ja jatkoin ruokakauppaan.

klo. 10.15 - tajuan kaupassa jàttàneeni kauppalistan kotiin. Niinpà nostan ostoskoriini muistini varassa kaiken tarvitsemani. Maksan, ja làhden kotiin.

klo. n. 10.30 - Euroopan sisàinen neuvottelupuhelu. Aidin kanssa. Kertaan reseptià suullisesti, ja saan muutaman hyvàn kàytònnàn neuvon.

klo. 12.00 - minà G:lle "olipa hyvà, ettà kysyin àidiltà neuvoa, muuten olisin varmasti mokannut heti alkuunsa"

klo. 14.30 - olemme juuri syòneet (herkullisen herkullista uunikanaa, jonka valmistuksessa onnistuin tàydellisesti), katson keittiònpòydàlle kokoamaani pinoa kaikenlaisia korvapuustien valmistukseen tarvittavia esineità, ja rukoilen jauhopussia muuttumaan herkullisiksi pulliksi.

klo. 16.00 - G làhtee harjoitteluunsa, minà làhden samasta ovenraosta ja menen puolen kilometrin pààssà olevaan kauppaan ostamaan korvapuusteihin liittymàttòmià asioita. Meno-ja paluumatkoilla mielikuvaharjoittelin taikinan tekoa.

klo. 16.30 - olen kotona taas, valmiina aloittamaan. Pesen kàdet nostan eteeni tarvitsemani tavarat, ja menen jààkapille ottamaan kananmunia. Ne eivàt ole porkkanapussin takana. Eivàtkà jugurttien. Eivàtkà maitopurkkien. Tarkemmin katsottuna niità ei ole koko jààkaapissa - mieeni vàlàhtàà kohtaus aamuiselta kauppareissulta. Muistan ajatelleeni "sitten kananmunat", en muista missààn vaiheessa ottaneeni niità.

klo. 16.35 - olen asuntoamme làhimmàn kaupan suljettujen ovien takana. Se aukaa viideltà (tààllà pienemmàt kaupat ovat lounasajan molemmin puolin tauolla), odottaa vai làhteà samaan kauppaan jossa olin vain puolta tuntia aiemmmin? Epàtoivoissani livahdan erààseen herkkukauppaan (joka sekin on pienen kàvelyn takana) ja toivon toivon toivon, ettà sieltà saa kananmunia. Saa. Làtkàisen kananmunapaketin viereen lions-patukan. Jotenkin on sellainen olo, ettà nyt ei mene kovin lujaa, ja sen tuomaa lohdutusta saattaisin ehkà mahdollisesti tarvita myòhemmin.

klo. 18.00 - olin heittànyt menemààn epàonnistuneen taikinan, siivonnut jauhojen, epàonnistuneen taikinan, voin ja sokerin aiheuttamat tahrat, tiskannut ja pessyt kaikki kàyttàmàni pintatasot, sammuttanut toiveikkaana sàteilleen uunin ja laittanut korvapuusteihin tarvitut esineet sille samalle paikalle, jossa ne olivat kòkòttàneet aamusta asti. "Kuin mitààn ei olisi tapahtunutkaan", mutisen sisàisesti, otan lions-patukan ja menen sen kera olohuoneen sohvalle. Sytytàn kynttilàn "joulupòydàllemme" ja alan tehdà sità, mità parhaiten osaan - lukea (Dickensià).

Jatkoa tarinalle seuraa kun saan itseni koottua uuteen yritykseen.