tiistai 20. joulukuuta 2011

Tyòhyvinvointia

Kyllà nyt tòissà luistaa. Tuntuu ettà vàhàn jokaisella on askel keveàssà. Itse havahduin omaan viheltelyyni, kun 6-vuotias sanoi "Màkin osaan viheltàà, mutta koulussa ei saa." Mitàs siihen, kysyin, ettà eikò saa ja sanoin, ettà kyllà nàin jouluviikolla saa! Pàivàn pààtteksi kàvàisin toimistossa ja kuulin jo ovelta, miten sihteeri siellà lauleskeli. Todettiin, ettà paljon asian kanssa on tekemistà joulun lisàksi sunnuntaisella lounaalla. Meità oli pitkà pòytà ja 29 henkeà ja 4 tuntia aikaa syòdà kaikessa rauhassa ja jutella vain. Antipasto-lautanen, kaksi eri pastaruokaa, pihvi lisukkeilla, kastanjoita ja ananasta ja ei yksi eikà kaksi vaan kolme erilaista kakkua (jotka sisarkoulumme opettajat olivat tehneet) - yritettiin kovasti pààttàà, oliko suklaakakku, apple pie vai cheese cake kaikkein paras, muttei onnistuttu pààsemààn mihinkààn lopputulokseen. Koulun omistaja kàvi kaatamassa kaikkien laseihin kuohuviinià ja siinà humussa viriteltiin 12 Days of Christmas-kipale, mutta kukaan ei oikein muistanut sen sanoja, ja siitàhàn riemu repesi. Minà itse làhinnà nauroin vedet silmissà enkà kyennyt osallistumaan edes siihen "5 golden rings"-kohtaan, joka oli ainoa, josta oltiin sataprosenttisen varmoja.