Aamulla ryntàilin ympàri asuntoa laitankaikenpaikalleenmyòhemmin-periaatteella, jàttàen jàlkeeni pienià sekamelskakasoja, ja aamutunneiltani kotiuduttuani aloin kiiruhtaa huomisen tuntien suunnittelua. Jostain kumman syystà halusin saada ne valmiiksi ennen kello yhtà. Miksi juuri ennen kello yhtà eikà vaikka varttia yli yksi, en tiedà. Sitàkààn en tiedà, miksi en voinut aamulla liikuskella rauhallisemmin, kaikki oli valmiiksi mietitty ja tavarat helposti lòydettàvissà paikoiltaan, ja aikaakin oli sen verran, ettà ehdin tòihin melkein vartin ennen sovittua aikaa (ja oppilaat tulivat 5 minuuttia myòhàssà).
Sisàllàni asunee jonkinlainen sairas hoputtaja, joka uskottelee, ettà aika kipittàà jossain edellà, kellottaa ja aikatauluttaa kaikki tekemiseni ja nauttii siità, ettà saa luotua mieleeni ahdistuneisuuden ilmapiirin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti