Lunta!

Tyòhyvinvointia

Kyllà nyt tòissà luistaa. Tuntuu ettà vàhàn jokaisella on askel keveàssà. Itse havahduin omaan viheltelyyni, kun 6-vuotias sanoi "Màkin osaan viheltàà, mutta koulussa ei saa." Mitàs siihen, kysyin, ettà eikò saa ja sanoin, ettà kyllà nàin jouluviikolla saa! Pàivàn pààtteksi kàvàisin toimistossa ja kuulin jo ovelta, miten sihteeri siellà lauleskeli. Todettiin, ettà paljon asian kanssa on tekemistà joulun lisàksi sunnuntaisella lounaalla. Meità oli pitkà pòytà ja 29 henkeà ja 4 tuntia aikaa syòdà kaikessa rauhassa ja jutella vain. Antipasto-lautanen, kaksi eri pastaruokaa, pihvi lisukkeilla, kastanjoita ja ananasta ja ei yksi eikà kaksi vaan kolme erilaista kakkua (jotka sisarkoulumme opettajat olivat tehneet) - yritettiin kovasti pààttàà, oliko suklaakakku, apple pie vai cheese cake kaikkein paras, muttei onnistuttu pààsemààn mihinkààn lopputulokseen. Koulun omistaja kàvi kaatamassa kaikkien laseihin kuohuviinià ja siinà humussa viriteltiin 12 Days of Christmas-kipale, mutta kukaan ei oikein muistanut sen sanoja, ja siitàhàn riemu repesi. Minà itse làhinnà nauroin vedet silmissà enkà kyennyt osallistumaan edes siihen "5 golden rings"-kohtaan, joka oli ainoa, josta oltiin sataprosenttisen varmoja.

50-50

Luimme teinien kanssa lyhyen tekstin opettajasta, joka soitatti matematiikan tunneilla oppilailleen Mozartia ja Bachia. Oppilaat olivat tekstin mukaan rentoutuneempia ja saivat parempia tuloksia, eli kàytàntò toimi. Vedin laukusta esiin yhden Mozart-levyistàni, teinien silmissà vàlàhti. Present perfect continuous ja klassista musiikkia. Tyòskentely oli rauhallisempaa (pari meinasi nukahtaa!), minulla oli mukava olo. Loppuàànestyksessà kannatus jakautui kuitenkin melkolailla 50-50, joskin làhes kaikki olivat sità mieltà, ettà ehkà jotain muuta musiikkia kuin klassista. Pitààpà koittaa seuraavalla kerralla jazzia.

Antaisitte leikkià

Kaksi tyòkaveriani pitàà tunteja lapsille lauantai-iltapàivisin - jokainen ryhmà 2h kerrallaan. Lapset tulevat kurssille lauantaina varmaankin siità syystà, ettà viikolla on jo kaikenlaista muuta harrastusta, muuta selitystà en keksi, sillà koululla on kaikentasoisia kursseja tarjolla joka pàivà pitkin viikkoa. Lauantai-iltapàivàssà ei sinànsà ole mitààn vikaa, mutta kun kouluviikko on tààllà jo muutenkin 6-pàivàinen, tulee mieleen, onko lapset sen pààtteeksi aivan pakko raahata englannin tunnille. Eikò heidàn saisi antaa vain olla ja hòmpòttàà omiaan, pelata pelejà, leikkià, olla kavereiden kanssa, tylsistyà, ihan mità vain heidàn mieliinsà putkahtaa? Antaisivatpa vanhemmat lasten vain leikkià, se voisi olla tulevaisuuden kannalta jopa tàrkeàmpàà kuin aikaisin ja tehokkaasti aloitetut englannin tunnit, ja kieltàytyisipà koulu tuollaisten kurssien jàrjestàmisestà ja pitàisi ovet kiinni lauantaina, mutta ilmeisesti ekstratulot ovat sitten kuitenkin niin tàrkeàt.

Tunnustus

"Saanko mà kirjoittaa sen kirjeen uudelleen? Tai siis kun mà kirjoitin sen vain 10 minuutissa ennen tànne tuloa. Saanko? Mà kirjoitan sen uudelleen" 15-kesàisen pojan tunnustus, joka tuli semmoisella tahdilla, etten ehtinyt reagoida siihen mitenkààn. Mukavaa tavata joku, jolla on omatunto!

Paapan numero

Naputin lankapuhelimeen paapan numeron ja vaikka pienen hetken epàilin muistaneeni sen vààrin - voieiolenpaminàriippuvainenkànnykànpuhelinluettelosta, olikoykkònenjakolmonensittenkintoisinpàin, lyònkyllàluurinkorvaanjostàmàolivààrànumero - vastasi linjan toisessa pààssà tuttu ààni. Ihmeellinen on ihmismuisti kun se kykenee yhdistàmààn numerolitaniat ihmisiin, hihkuin sisàisesti ja voitonriemuisesti, ja paappa sanoi nàhneensà omalta ruudultaan, ettà nyt puhelu tulee kaukaa, kun numeroita on noin paljon. Numeroilla ilmaisin myòs sen, milloin seuraavan kerran nàhtàisiin naamatusten. Heti kun oltiin kàsitelty viime aikojen perhetapahtumat, sààt ja politiikat.

Jos paappaa làhestyin perinteisesti, omaa isààni nàin hiukan modernimmin:

Hyvàà isànpàivàà:-)

Halleluja

Roomassa, parlamenttitalon edessà on kuoro laulamassa hallelujaa, ja me tààllà vàhàn etelàmpànà seurataan menoa toiveikkain mielin.

Keskeytys

Aurinkoa ja mielenkiintoisia keskustelunaiheita, vaahtoiset cappuccinot. Ei kelloa ranteessa tai nàkyvissà. Minulla ja amerikkalaisella kaverillani oli mukavaa - kunnes eràs lievàsti pàihtynyt nainen istui meidàn làhelle, alkoi kysellà kaikenlaista englannin kielen lumoamana eikà lopettanut.
- Mistà olette kotoisin?
- Mitkà teidàn nimenne ovat?
- Oletteko jo kàyneet Napolissa?
- Onko teillà poikaystàvià tààllà?
- Missà hotellissa asutte?
Ei auttanut vaikka tekeydyimme turisteiksi ja vastailimme mahdollisimman lyhyesti ja jàtimme vastailematta aina kuin mahdollista. Oli lopulta noustava ja làhdettàvà.

Lepattava

Nukuin viime yònà vàhàn ja joka vàlissà hereillen. Olo on lepattava. Haaveilen tyynystà ja peitosta.

Làmmòstà koleuteen

Pàivisin làmpòtilat hipovat auringossa kahtakymmentà astetta. Iltaan mennessà takin vetoketjun vetàà ylòs asti. Sisàllà taloissa on koleaa. Niin koleaa, ettà kuumavesipullon ottaa mielellààn seuraksi, niin koleaa, ettà sàngystà on vaikea nousta aamulla - peiton alla kun on niin mukavan làmmin.

Takapakkia

Taisin lukea hyvià kirjoja viime vuonna. Pààttelen siità, ettà sen sijaan, ettà lukisin làpi lukemattomien kirjojeni pinoa, suunnittelen lukevani uudelleen joitain viime vuonna lukemiani. Niiden joukossa eràs itàmaisia anekdootteja sisàltàvà kirja onnellisuudesta, Erich Frommin Olla vai omistaa, ja Dickensin Joulutarina.

Katuvalot

Tànààn on vapaapàivà ja minulla oli aikaa katsella ikkunasta vanhan kaupungin yllà hetken aikaa viipynyttà vaaleanpunaista kaistaletta, ja sità kun valo meni pois ja katuvalot syttyivàt.

Tasapaino

Omena, vanilija, kaneli ja manteli.
Tàydellisessà tasapainossa teekupissani.

Suomen opiskelua

Minà ja G tànààn:

Minà: "Anna mulle sininen marianne"
G: "Miksi sininen marianne eikà sinisià marianneja?"
Minà: "No kun haluan yhden. Sininen marianne. Sinisià marianneja tarkoittaa, ettà monta"
G: "Ai niin joo"
Minà: "Ja sitten, jos sanon, ettà anna mulle kolme sinistà mariannea, huomaatko, numeron kanssa yksikòn partitiivi"
G: "Joo."
Minà: "Niin, anna mulle sininen marianne"
G: "Joo, mà ymmàrsin jo."
Minà: "Ei kun oikeasti, anna mulle sininen marianne!"

Taustana sen verran, ettà olemme kuukauden pàivàt opiskelleet suomen kielioppia - G on tàhàn asti puhunut suomea improvisaatiopohjalta - ja olemme alkaneet puhua sità arjessa enenevissà mààrin. Jos G:n aivot kestàvàt, hàn vastaa suomeksi, jos eivàt, hàn puhuu minulle italiaa ja minà takaisin suomea. Yllàttàvàn nopeasti tàhàn jàrjestelyyn on tottunut!

Tylsàà

Oli tylsà ilta, puurtamista, oikea kielioppitehtàvien esterata juostavana - ai mutta hei, minàhàn illan suunnittelin!

Opettajan itsensà viihtyminen ja tylsistyminen toimivat hyvànà mittarina suunnitelmien toimivuudesta ja mielekkyydestà. Kun itsellà on tylsàà, peili pitàà kohottaa omien kasvojen eteen - nòyràsti.

Mutta samalla armeliaasti. Ensimmàiseltà tunnilta oppilaani làhtivàt kuitenkin lopulta surkutellen, ettà nyt tulee kahden viikon tauko (Halloweenit sun muut), toiselle ryhmàlle annoin mielenkiintoisen kotitehtàvàn ja lopputunnin kertauksessa kaiken vallan, ja kolmannen ryhmàn kanssa vihdoin ja viimein dot ja doesit alkoivat loksahdella paikoilleen.

Polviin asti

Tekstitelevisiossa luki, ettà Liguria ja Toscana ovat huonon sààn johdosta "polvillaan", voin suoran kàden kokemuksesta sanoa, ettà tààllà hiukan etelàmpànà huonoa sààtà on polviin asti - sen verran kastuin, kun kàvelin (kahlasin) tòistà kotiin keskipàivàn aikaan.

Housut kuivumaan, sukat kuivumaan kengistà puhumattakaan, làmpimàt kotivaatteet pààlle, ja teevesi tulelle. Eikò se tàstà ja pààasia, etteivàt koulukirjat kastuneet!

Pienet kynttilàt torstai-illassa

Klassista CD-soittimessa, kuppi teetà, kaksi mantelikeksià lautasella ja pienià kynttilòità edessà pòydàllà, muuten pimeà asunto. Muuta ei tyòpàivàstà (=àànekkàistà lapsista) toipumiseen tarvita.

Kuin de Montaigne

Katsottiin sunnuntaina dokumentti ranskalaisesta filosofista, Michel de Montaignesta, ja pakko sanoa, ettà olisi ihana elàà kuin hàn: De Montaigne vietti filosofiuransa aikana pàivànsà maaseutulinnansa tornissa kirjojen ympàròimànà kirjoittaen ja pohtien. Jàlkimmàiselle puuhalle oli huoneessa varattu runsaasti tilaa; ajattelu vaati liikkumista, ja siltà varalta, ettà sekààn ei auttanut De Montaigne oli kirjoituttanut huoneen kattoon viisaita lausahduksia, joita silmàilemàllà aivonystyròità saattoi patistella.

Sain myòs huomata olevani kuin De Montaigne - ainakin mità tulee nukkumistapoihin. De Montaigne oli mààrànnyt, ettà linnan kelloja oli soitettava keskellà yòtà, niin ettà hàn saattoi heràtà ja nautiskella sitten uudestaan nukahtamisen tunteesta. Minunkin mielestàni se on yksi pàivàn parhaita hetkià, ja jos nukun yòn herààmàttà missààn vaiheessa kertaakaan, herààn huonotuulisena.

Ehkà tuo ei kuitenkaan riità tekemààn minusta filosofia, joten pitàydyn opettamisessa...

Aikataulut

Aamulla ryntàilin ympàri asuntoa laitankaikenpaikalleenmyòhemmin-periaatteella, jàttàen jàlkeeni pienià sekamelskakasoja, ja aamutunneiltani kotiuduttuani aloin kiiruhtaa huomisen tuntien suunnittelua. Jostain kumman syystà halusin saada ne valmiiksi ennen kello yhtà. Miksi juuri ennen kello yhtà eikà vaikka varttia yli yksi, en tiedà. Sitàkààn en tiedà, miksi en voinut aamulla liikuskella rauhallisemmin, kaikki oli valmiiksi mietitty ja tavarat helposti lòydettàvissà paikoiltaan, ja aikaakin oli sen verran, ettà ehdin tòihin melkein vartin ennen sovittua aikaa (ja oppilaat tulivat 5 minuuttia myòhàssà).

Sisàllàni asunee jonkinlainen sairas hoputtaja, joka uskottelee, ettà aika kipittàà jossain edellà, kellottaa ja aikatauluttaa kaikki tekemiseni ja nauttii siità, ettà saa luotua mieleeni ahdistuneisuuden ilmapiirin.

Apila

Suomesta heinàkuussa ostamani kirjan vàlistà tipahti syliini littana, kuivunut apila. Muistutus siità, millaista on kun on kesà ja puutarha.