Keskeytys

Aurinkoa ja mielenkiintoisia keskustelunaiheita, vaahtoiset cappuccinot. Ei kelloa ranteessa tai nàkyvissà. Minulla ja amerikkalaisella kaverillani oli mukavaa - kunnes eràs lievàsti pàihtynyt nainen istui meidàn làhelle, alkoi kysellà kaikenlaista englannin kielen lumoamana eikà lopettanut.
- Mistà olette kotoisin?
- Mitkà teidàn nimenne ovat?
- Oletteko jo kàyneet Napolissa?
- Onko teillà poikaystàvià tààllà?
- Missà hotellissa asutte?
Ei auttanut vaikka tekeydyimme turisteiksi ja vastailimme mahdollisimman lyhyesti ja jàtimme vastailematta aina kuin mahdollista. Oli lopulta noustava ja làhdettàvà.

Lepattava

Nukuin viime yònà vàhàn ja joka vàlissà hereillen. Olo on lepattava. Haaveilen tyynystà ja peitosta.

Làmmòstà koleuteen

Pàivisin làmpòtilat hipovat auringossa kahtakymmentà astetta. Iltaan mennessà takin vetoketjun vetàà ylòs asti. Sisàllà taloissa on koleaa. Niin koleaa, ettà kuumavesipullon ottaa mielellààn seuraksi, niin koleaa, ettà sàngystà on vaikea nousta aamulla - peiton alla kun on niin mukavan làmmin.

Takapakkia

Taisin lukea hyvià kirjoja viime vuonna. Pààttelen siità, ettà sen sijaan, ettà lukisin làpi lukemattomien kirjojeni pinoa, suunnittelen lukevani uudelleen joitain viime vuonna lukemiani. Niiden joukossa eràs itàmaisia anekdootteja sisàltàvà kirja onnellisuudesta, Erich Frommin Olla vai omistaa, ja Dickensin Joulutarina.

Katuvalot

Tànààn on vapaapàivà ja minulla oli aikaa katsella ikkunasta vanhan kaupungin yllà hetken aikaa viipynyttà vaaleanpunaista kaistaletta, ja sità kun valo meni pois ja katuvalot syttyivàt.

Tasapaino

Omena, vanilija, kaneli ja manteli.
Tàydellisessà tasapainossa teekupissani.

Suomen opiskelua

Minà ja G tànààn:

Minà: "Anna mulle sininen marianne"
G: "Miksi sininen marianne eikà sinisià marianneja?"
Minà: "No kun haluan yhden. Sininen marianne. Sinisià marianneja tarkoittaa, ettà monta"
G: "Ai niin joo"
Minà: "Ja sitten, jos sanon, ettà anna mulle kolme sinistà mariannea, huomaatko, numeron kanssa yksikòn partitiivi"
G: "Joo."
Minà: "Niin, anna mulle sininen marianne"
G: "Joo, mà ymmàrsin jo."
Minà: "Ei kun oikeasti, anna mulle sininen marianne!"

Taustana sen verran, ettà olemme kuukauden pàivàt opiskelleet suomen kielioppia - G on tàhàn asti puhunut suomea improvisaatiopohjalta - ja olemme alkaneet puhua sità arjessa enenevissà mààrin. Jos G:n aivot kestàvàt, hàn vastaa suomeksi, jos eivàt, hàn puhuu minulle italiaa ja minà takaisin suomea. Yllàttàvàn nopeasti tàhàn jàrjestelyyn on tottunut!