Katsottiin G:n kanssa toissa pàivànà dokumentti nimeltà Fast food generation. Oletettiin sen laittavan pikaruokalat ja pikaruuan kriittisen suurennuslasin alle, mutta vielà mità. Ohjelman tarkoitus taisi olla mainostaa màkkàrià ja kumppaneita - nàyttàà meille, miten hampurilaisia ja ranskalaisia tehdààn, ja miten niistà kehitellààn parempia ja miten tuotekontrolli pelaa ja niin edelleen. Hampurilaisen suuri suosio on kuulemma siinà, ettà ranskalaisilla hòystettynà se on "complete meal". Muutama asia jài vaivaamaan.
Yksi - on surullista, ettà ruuasta kàytetààn sanaa "tuote".
Kaksi - miksi suunnitella hampurilaisia, jotka on helppo syòdà autossa, vaikka samalla kun ajaa?
Kolme - "Tàstà pussista on helppo syòdà"
Neljà - eràs pikaruokaketju oli keskittànyt autoluukkupalvelut siten, ettà autosta tilausta ei tehdà ihmiselle, vaan pylvààn kautta puhelimitse/internetitse jonkun kanssa, joka saattaa olla eri kaupungissa. Tàmà siksi, ettà palvelu nopeutuisi ja voitot moninkertaistuisivat. Koko homman suunnittelija myònsi, ettà ongelmia on silloin kun internet ei toimi. No kidding.
Dokumenttia katsellessani, ajatuksiani kuunnellessani ja reaktioitani seuratessani tajusin, ettà ruokamielessà olen tainnut alkaa italialaistua. Ruuasta on tullut minullekin jotain, josta pitàà nauttia, ja mahdollisimman hitaasti. Erityisesti sunnuntaina. Niin kuin tànààn. Juhlistamme appivanhempieni kanssa heidàn paluutaan Italiaan pitkàltà matkalta ja ruokalistalla on uunipastaa, lihamureketta, pakollinen hedelmàkierros ja jàlkiruoka. Eikà onneksi pussista syòtynà!
Elokuva taisi olla Fast food nation eikä Fast food generation?
VastaaPoistaSiitä on jo aikaa, kun oon katsonut kyseisen leffan (jos se siis oli se sama), mutta mä näin Fast food nationin enemmän kyllä kriittisenä katsauksena kuin niinkään minään mainostuksena. Ei ehkä avoimesti ja sanallisesti kantaaottavana, mutta kriittisenä kuitenkin. Tottahan on, että siinä kuvattiin varsin neutraaliin sävyyn asioita, mutta kun ne kaikki kasautuu päällekäin, niin homma menee jo täysin absurdiksi, kuten noissa sun esimerkeissäkin käy ilmi.
Uskoisin, että suurin osa katsojista kokee dokumentin samalla tavalla kuin sinä, tai ainakin haluan uskoa niin. Ja mun mielestä on paljon nerokkaampaa vaikuttamista tuollainen sinänsä neutraalilta näyttävä touhu kuin esim. se, mitä Michael Moore harrastaa.
Mutta ihan totta, hidas ruoka on paras ruoka!
Kiitos kommentistasi:-) Kyseessà ei ollut tuo kuvailemasi Fast food nation-elokuva, vaan History channelin dokkari, jolla oli erehdyttàvàn samankaltainen nimi:-) Tuo elokuva, josta puhuit voisi olla todella mielenkiintoista katsottavaa, tàmà meidàn oma oli tosiaan ihan mainostusta ja positiivista hehkutusta:-P
VastaaPoistaJa juu, aplodit hitaalle ruualle:-)
Nyt musta tuntuu, että mulla menee itselläni elokuvien nimet ristiin. :)
VastaaPoistaMutta olen varmasti kyllä nähnyt tuon saman, josta sä puhut. Siinä esiteltiin mäkkärin ranskalaistuotantoa, leluja, taco bellin pakkausmetodeja, erilaisia pirtelöitä ja vastaavaa. Ja erityisesti on mullekin jäänyt mieleen tuo, että siirrettiin take out -tilausten käsittely Intiaan. Jos tosiaan kyse on samasta (eikä vain samankaltaisesta - aiheesta kun on viime vuosina tehty tosi paljon juttuja!), niin kyllä mä silti enemmän näin sen kriittisenä kuin mainostavana. Mutta tietenkin se riippuu katsojasta ja katsantokannasta. Mua se neutraaliin sävyyn esittely alkoi naurattaa, se jotenkin meni niin yli kaiken, mitä itse pidän normaalina.
Mut toisaalta ehkä ihmiset, jotka oikeasti pitää pikaruokaa normaalina näkee sen dokumentin vain mielenkiintoisena kuvauksena tuotantoprosessista, tai jotain...
Mut Fast food nation oli kyllä ihan hyvä sekin. :)
Joo, just toi se oli:-)
VastaaPoistaOn toi kyllà totta mità sanoit, me naureskeltiin sille vàhàn vàlià (ja tànnekin siità kirjoitin, jotain se kertoo sekin), mutta katsoessani mietin juuri sità, ettà jos olisin yksi pikaruokaa sàànnòllisesti syòvistà, ehkà tulkitsisin sen toisin:-)