Tànààn muistelen kaikkia niità pàivià, jolloin sai avata sen ensimmàisen luukun. Kalenteri oli aina nàkyvàllà paikalla, joinakin vuosina jopa tuvan (=olohuoneen) seinàllà, ja ensimmàisen luukun auetessa olo oli juhlavan kupliva.
Suklaanpala suli suussa aamuhàmàràssà ennen kouluun làhtòà. Reppu odotti vieressà. Joulu tuntui làheiseltà, pystyi melkein nàkemààn makasiinin nurkan taakse katoavan punaisen nutun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti