Lunta!

Tyòhyvinvointia

Kyllà nyt tòissà luistaa. Tuntuu ettà vàhàn jokaisella on askel keveàssà. Itse havahduin omaan viheltelyyni, kun 6-vuotias sanoi "Màkin osaan viheltàà, mutta koulussa ei saa." Mitàs siihen, kysyin, ettà eikò saa ja sanoin, ettà kyllà nàin jouluviikolla saa! Pàivàn pààtteksi kàvàisin toimistossa ja kuulin jo ovelta, miten sihteeri siellà lauleskeli. Todettiin, ettà paljon asian kanssa on tekemistà joulun lisàksi sunnuntaisella lounaalla. Meità oli pitkà pòytà ja 29 henkeà ja 4 tuntia aikaa syòdà kaikessa rauhassa ja jutella vain. Antipasto-lautanen, kaksi eri pastaruokaa, pihvi lisukkeilla, kastanjoita ja ananasta ja ei yksi eikà kaksi vaan kolme erilaista kakkua (jotka sisarkoulumme opettajat olivat tehneet) - yritettiin kovasti pààttàà, oliko suklaakakku, apple pie vai cheese cake kaikkein paras, muttei onnistuttu pààsemààn mihinkààn lopputulokseen. Koulun omistaja kàvi kaatamassa kaikkien laseihin kuohuviinià ja siinà humussa viriteltiin 12 Days of Christmas-kipale, mutta kukaan ei oikein muistanut sen sanoja, ja siitàhàn riemu repesi. Minà itse làhinnà nauroin vedet silmissà enkà kyennyt osallistumaan edes siihen "5 golden rings"-kohtaan, joka oli ainoa, josta oltiin sataprosenttisen varmoja.

50-50

Luimme teinien kanssa lyhyen tekstin opettajasta, joka soitatti matematiikan tunneilla oppilailleen Mozartia ja Bachia. Oppilaat olivat tekstin mukaan rentoutuneempia ja saivat parempia tuloksia, eli kàytàntò toimi. Vedin laukusta esiin yhden Mozart-levyistàni, teinien silmissà vàlàhti. Present perfect continuous ja klassista musiikkia. Tyòskentely oli rauhallisempaa (pari meinasi nukahtaa!), minulla oli mukava olo. Loppuàànestyksessà kannatus jakautui kuitenkin melkolailla 50-50, joskin làhes kaikki olivat sità mieltà, ettà ehkà jotain muuta musiikkia kuin klassista. Pitààpà koittaa seuraavalla kerralla jazzia.

Antaisitte leikkià

Kaksi tyòkaveriani pitàà tunteja lapsille lauantai-iltapàivisin - jokainen ryhmà 2h kerrallaan. Lapset tulevat kurssille lauantaina varmaankin siità syystà, ettà viikolla on jo kaikenlaista muuta harrastusta, muuta selitystà en keksi, sillà koululla on kaikentasoisia kursseja tarjolla joka pàivà pitkin viikkoa. Lauantai-iltapàivàssà ei sinànsà ole mitààn vikaa, mutta kun kouluviikko on tààllà jo muutenkin 6-pàivàinen, tulee mieleen, onko lapset sen pààtteeksi aivan pakko raahata englannin tunnille. Eikò heidàn saisi antaa vain olla ja hòmpòttàà omiaan, pelata pelejà, leikkià, olla kavereiden kanssa, tylsistyà, ihan mità vain heidàn mieliinsà putkahtaa? Antaisivatpa vanhemmat lasten vain leikkià, se voisi olla tulevaisuuden kannalta jopa tàrkeàmpàà kuin aikaisin ja tehokkaasti aloitetut englannin tunnit, ja kieltàytyisipà koulu tuollaisten kurssien jàrjestàmisestà ja pitàisi ovet kiinni lauantaina, mutta ilmeisesti ekstratulot ovat sitten kuitenkin niin tàrkeàt.

Tunnustus

"Saanko mà kirjoittaa sen kirjeen uudelleen? Tai siis kun mà kirjoitin sen vain 10 minuutissa ennen tànne tuloa. Saanko? Mà kirjoitan sen uudelleen" 15-kesàisen pojan tunnustus, joka tuli semmoisella tahdilla, etten ehtinyt reagoida siihen mitenkààn. Mukavaa tavata joku, jolla on omatunto!

Paapan numero

Naputin lankapuhelimeen paapan numeron ja vaikka pienen hetken epàilin muistaneeni sen vààrin - voieiolenpaminàriippuvainenkànnykànpuhelinluettelosta, olikoykkònenjakolmonensittenkintoisinpàin, lyònkyllàluurinkorvaanjostàmàolivààrànumero - vastasi linjan toisessa pààssà tuttu ààni. Ihmeellinen on ihmismuisti kun se kykenee yhdistàmààn numerolitaniat ihmisiin, hihkuin sisàisesti ja voitonriemuisesti, ja paappa sanoi nàhneensà omalta ruudultaan, ettà nyt puhelu tulee kaukaa, kun numeroita on noin paljon. Numeroilla ilmaisin myòs sen, milloin seuraavan kerran nàhtàisiin naamatusten. Heti kun oltiin kàsitelty viime aikojen perhetapahtumat, sààt ja politiikat.

Jos paappaa làhestyin perinteisesti, omaa isààni nàin hiukan modernimmin:

Hyvàà isànpàivàà:-)

Halleluja

Roomassa, parlamenttitalon edessà on kuoro laulamassa hallelujaa, ja me tààllà vàhàn etelàmpànà seurataan menoa toiveikkain mielin.